Kaikki katseet olivat nauliintuneet Danieliin, jonka kasvot olivat täysin valkoiset. Hänen sormensa puristuivat nyrkkiin niin lujaa, että rystyset vaalenivat. Hän ei katsonut enää vieraiden suuntaan eikä kameroihin; hän tuijotti vain pientä, mustaa älypuhelinta minun kädessäni ja sen jälkeen naista, jonka kanssa hänen oli määrä astella alttarille alle puolen tunnin kuluttua.
Brianna yritti vielä pelastaa tilanteen teennäisellä naurahduksella. Hän astui askeleen eteenpäin, kohotti paljain kämmenin meikattuja poskiaan ja yritti tarttua sulhasensa käsivarteen.
— Daniel, kulta, älä anna hänen hämätä sinua, Brianna sanoi ääni hieman väristen, vaikka hän yritti parhaansa mukaan säilyttää somesta tutun heleän sävynsä. — Evelyn vain keksii asioita. Hän on ollut katkera koko viikonlopun, koska ei saanut tarpeeksi huomiota. Hän varmaan hakkeroi jonkun esikatselun tai löysi vanhan luonnoksen netistä. Hän tekee tämän vain pilatakseen meidän päivämme!
— Turpa kiinni, Brianna, Daniel sanoi.
Hänen äänensä ei ollut kova, mutta se oli niin terävä ja painokas, että se leikkasi läpi huoneen kuin partaveitsi.
Brianna jähmettyi. Koko heidän suhteensa aikana Daniel ei ollut koskaan puhunut hänelle tuolla sävyllä.
Daniel kääntyi hitaasti minuun päin. Hänen katseensa laski olkapäästäni vyötärölle saakka revenneeseen kankaaseen, sitten lattialla lojuvaan siniseen satiinisuikaleeseen ja lopulta saksiparin kylmään kiiltoon morsiamensa kädessä.
— Evelyn… Hart Capital Partners? Daniel kuiskasi, ja hänen äänensä petti. — Se ‘E. Hart’, jonka kanssa johtokuntani on neuvotellut kuusi kuukautta Lontoosta ja New Yorkista käsin… se olit sinä?
— Minä omistan seitsemänkymmentä prosenttia rahastosta, Daniel, vastasin täysin rauhallisesti, ääntäni korottamatta. — Ja minä henkilökohtaisesti allekirjoitin alustavan ehdon neljänkymmenen miljoonan dollarin B-kierroksen pääomituksesta, koska uskoin Reeves Analyticsin teknologiaan ja siihen mieheen, jonka tunsin yliopistossa. Mieheen, jolla oli selkärankaa ja visio.
Huoneen toisella laidalla morsiusneitojen suut loksahtivat auki. Yksi heistä, joka oli aiemmin nauranut pilkallisesti takanani, laski katseensa häpeissään lattiaan. Toinen alkoi hermostuneesti naputella omaa puhelintaan yrittäen ymmärtää tilanteen mittakaavaa.
— Mutta sinä et ole enää se mies, Daniel, jatkoin katsoen häntä suoraan silmiin. — Olet antanut yrityksesi varoja käytettäväksi henkilökohtaisiin PR-temppuihin. Kolmesataakahdeksankymmentätuhatta dollaria tuotelanseerauksen varjolla kuitattuna hääsuunnittelijalle, jotta saisitte ostettua lisää valheellista kiiltoa tyhjänpäiväiseen julkisivuumme.
Marissa, hääsuunnittelija, astui vaistomaisesti taaksepäin, kunnes hänen selkänsä osui seinään. Hänen kätensä tärisivät niin, että muistilehtiö putosi lattialle pehmeällä kalahduksella.
— Daniel, minä… minä vain toimin morsiamen ohjeiden mukaan, Marissa änkytti paniikissa. — Brianna vakuutti, että kaikki kulut oli ennakkohyväksytty markkinointibudjetista!
Daniel ei edes katsonut Marissaan. Hän kääntyi hitaasti takaisin Briannaan, jonka silmissä alkoi vihdoin näkyä todellinen, raaka pelko.
— Sinä leikkasit hänen pukunsa, Daniel sanoi hitaasti, jokaisen sanan painaessa tonnin. — Sinä nöyryytit naista, joka oli ainoa syy siihen, ettei yritykseni hakeutunut eilen konkurssiin. Sinä teit sen suorassa lähetyksessä kahdelle miljoonalle ihmiselle.
— En minä tiennyt! Brianna kirkaisi, ja hänen äänensä murtui hysteeriseksi. — Hän ei koskaan sanonut mitään! Hän kulkee vanhoissa vaatteissa, hän ei puhu rahasta, hän ajoi tänne tavallisella vuokra-autolla! Mistä minä olisin voinut tietää?!
— Koska ihmisarvo ei riipu siitä, mitä joku omistaa, Brianna, sanoin hiljaa. — Se oli asia, jonka sinun olisi pitänyt tietää kysymättäkin.
Nostin puhelimeni uudelleen silmieni korkeudelle. Näytöllä kello raksutti eteenpäin: kello oli 11.42.
Kahdeksantoista minuuttia määräaikaan.
Käänsin ruudun niin, että sekä Daniel että Briannan suorassa lähetyksessä oleva puhelin näkivät sen selvästi.
— B-kierroksen sopimuksen pykälä 14.3 antaa pääsijoittajalle oikeuden peruuttaa rahoitussitoumus ilman sanktiota, mikäli kohdeyhtiön varoja on kavallettu tai käytetty sopimuksen vastaisiin henkilökohtaisiin menoihin ennen kaupan vahvistamista, totesin selkeällä, ammattimaisella äänellä. — Kolmensadankahdeksankymmenentuhannen dollarin laiton laskutus täyttää tuon ehdon täydellisesti.
— Evelyn, älä tee tätä, Daniel rukoili, ja hänen silmiinsä nousivat kyyneleet. — Se tuhoaa kaiken. Kaikki mitä olen rakentanut kymmenen vuotta… työntekijäni, satoja ihmisiä menettää työpaikkansa…
— Sinä tuhosit sen itse sillä hetkellä, kun annoit tämän naisen käyttää yhtiösi tiliä omiin kulisseihinsa ja katselit sivusta, kun hän kohteli muita ihmisiä kuin roskaa, sanoin.
Laskin peukaloni näytön punaiselle painikkeelle.
PERUUTA VALTUUTUS.
Painoin sitä epäröimättä.
Näyttö välähti kerran ja vahvisti toimenpiteen: SOPIMUS RAUENNUT. VARAT PALAUTETTU RAHASTOON.
Daniel lysähti polvilleen suoraan meikkauspöydän eteen, kasvot käsiin upotettuina. Kaikki hänen ympärillään — kallis smokki, timanttinapit, luksushotellin sviitti — oli hetkessä muuttunut arvottomaksi savuksi.
Briannan puhelimessa kommenttivirta juoksi nyt niin hurjaa vauhtia, että yksittäisiä viestejä oli mahdotonta lukea. Ihmiset jakoivat klippejä, yrityssivustojen analyytikot kommentoivat Reeves Analyticsin välitöntä romahdusta, ja sponsorit alkoivat perua sopimuksiaan julkisesti reaaliajassa.
Käännyin ympäri, nostin lattialta pienen käsilaukkuni ja astuin kohti ovea.
Ovensuussa pysähdyin hetkeksi ja katsoin peilistä heijastuvaa Briannaa, joka seisoi yksin keskellä huonetta sakset yhä tunnottomassa kädessään, tajuamatta vieläkään täysin, että hänen oma julmuutensa oli juuri tuhonnut kaiken, mitä hän oli koskaan himoinnut.
— Nauti häistäsi, Brianna, sanoin hiljaa. — Lähetys oli varmasti juuri niin ikimuistoinen kuin toivoitkin.
Avasin oven, astuin ulos käytävään pää pystyssä selkäni revenneestä kankaasta välittämättä ja jätin heidät menneisyytensä raunioille.
